Kilpisjärven mahtava Saana, kappale jonka esitin kolmannella luokalla hieman nuotinvierestä laulaen on kummitellut mielessäni tämän tästä. Siksipä asialle tuli tehdä jotakin. Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana -tunturilla ja vihdoinkin siihen tarjoutui mahdollisuus, kouluaikojen Kilpisjärven mahtava Saana kappale yhä korvissani soiden. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista. Levi majapaikkana mahdollisti viikon aikana päiväretket Kilpisjärven Saana -tunturille, Ylläkselle sekä Muonion Keimiölle.
Ruska
Tänä syksynä ( HUOM! tämä juttu on kirjoitettu syksyllä 2016, muokattu heinäkuussa 21 vastaamaan nykyistä tilannetta) kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska. Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin. Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja tänä vuonna 2021 ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 10.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.
Kilpisjärven mahtava Saana
Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee sekä tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.
Lisäys 07/21 Saanalle johtavat portaat on uusittu syksyllä 2019 ja ne ovat aiempaa loivemmat sekä portaita on noin kolmannes vähemmän. Matka huipulle uutta reittiä on noin 5km mittainen nykyään.
Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Saanan Saanajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km, johon taukojen kanssa sain tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.
Tämän postauksen artikkelikuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä 😀
Ylläs ja Pirunkuru
Viikon mittaisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa. Ylläksen alueella on 7 upeaa tunturia ja jokaisessa on jotain nähtävää, mutta oma suosikkini on retkeilyyn Kesänki tunturi ja siellä upea Pirunkuru.
Keimiö
Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiö-tunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole, niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!
Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Syksyn ruskaa odotellessa…
Lue myös muiden bloggaajien kokemuksia :
Mangostania blogista löytyy Päivin ja hänen perheensä kokemuksia Ylläksen Pirunkurusta.
Ihana Annika Travellover huiputti ensimmäisenä tunturinaan Saanan
Sallan curious toes , happy souls blogista taas löytyy juttua Keimiöltä
Kiitos ennustustuksesta, pistän kalenteriin! 😀
Et sitten suutu, jos se ei osu kohdalleen 🙂
Upeita kuvia! 🙂 Oon täällä Espanjassa ihan nostalgisoinut Suomen syksyä ja juuri upeita ruskan värejä, se harmaa ja sateinen todellisuus syksystä on ehtinyt jo unohtua 😀 Ehdottomasti täytyy joku päivä suunnata Lappiin, en ole siellä juurikaan käynyt!
Tänä vuonna ei ole ollut harmaata eikä sateista 😀 Ja ehdottomasti Lappiin, käsivarressa on niin upeat maisemat ettei niitä voi sanoin kuvailla. Onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuksat ja Lappi! Missähän meidän moiset mahtavat olla, jos ovat jäljellä … aikoinaan tuli käytyä Lapissa aika usein asiakkaiden kanssa ja jokaiselta reissulta kulkeutui kotiin yksi moinen.
Toivottavasti löytyvät eivätkä ole kuivuneet halki. Mun kukkat on varastossa eikä ne olleet edes mukana viime reissulla, kuvassa kaverin snapsikokoiset 😀
Vau, aika hienoa, että kuvasi on päässyt uutisiin saakka! Upea kuva se onkin 🙂
Oih, ihana Lappi! Hienoa että myös sinä pääsit fiilistelemään ruskaa sinne 🙂 Kuinka pitkä reissu tuli tehtyä kaiken kaikkiaan? Ja vähänkö kiva tieto tuo sääkuva, onnea! 😀
Ruska on syksyn parasta antia, ja tänä syksynä siitä saikin nauttia oikein kunnolla upeiden auringonnousujen ja -laskujen lisäksi. Ja onnittelut kuvasi pääsystä uutisten sääkuvaksi – hieno otos olikin!
Kaunis Lappi, viime viikonloppuhan siellä tuli vietettyä. Minäkin tähtään kunnon vaellusreissulle, toivottavasti jo ensi kerralla. Kuvat muuten näkyy aika pienenä (vai onko mulla vika selaimessa tai jotain?), olisi kiva nähdä kauniita ruskakuvia isompanakin. 🙂
Hienoja kuvia & kivoja konkreettisia kommentteja. Katsotaanpa samalla miten eri blogit keskustelevat keskenään, blogger-pohja ei kovin mielellään halua jakaa wordpress- käyttäjän kommentteja.
Esittelytekstiisi viitaten et ehkä yöpynyt teltassa tai autiotuvissa reissusi aikana, joten tässä on hyviä vinkkejä päivä-vaelluksille!
Hienoja kuvia ja hyviä vinkkejä! Toivottavasti näitä viestejä ei tule tänne roppakaupalla, jostain syystä blogger- alusta ei helposti suostu julkaisemaan wordpress-bloggaajan kommentteja?
Esittelytekstiisi viitaten, et ehkä yöpynyt teltassa tai autiomajoissa, joten tästä löytyy hyviä vinkkejä päivävaelluksille!
Kuksa on mun suosikkikuppini ja kulkee usein mukana retkillä. Lapin ruskaretki on muuten itselläni edelleenkin tekemättä, ellei Kuusamoa sitten jo lasketa Lapiksi. Oli se niin sanottua "oikeaa Lappia" tai ei, upeat ovat ruskamaisemat Kuusamossakin.
En ole koskaan käynyt ruskan aikaan Lapissa, mutta ensi vuonna voisi siis mennä 14.9 🙂 Kiinnostusta nimittäin olisi nähdä väriloisto omin silmin ja tehdä samalla päivävaelluksia.
Kuin näin otsikon Lapista, odotin vain, onko jossain poroja. Ja olihan siellä. Haluaisin niin nähdä poron! Minua ruskaretki ei niinkään puhuttele, mutta tykkylumiset puut! Ne ja porot. Joskus vielä!
Näyttää kyllä upealta. Olitimme viime vuoden elokuussa Saanatunturilla ja toisaalta Mallan luonnonpuistossa. Syyskuussa teimme uuden retken, mutta silloin emme käyneet Kilpisjärvellä saakka, vaan Ylläksellä, Lemmenjoella ja Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tänä vuonna aiomme käydä ruska-aikaan aina Kilpesjärvella ja Mallan luonnospuistossa saakka.
Mulla on suunnitelmissa Lapin loma, mutta vasta syyskuun puolivälin jälkeen. Ja silloinkin sillä varauksella, etten kykene vielä kävelemään. Saan uuden polven elokuun lopussa ja sen ehdoilla mennään. Mukavaa reissua teille <3
Olisipa joskus ihana nähdä Lapin ruska!